Tulevaisuudessa tämä [ylläoleva] silta voisi olla nähtävyys samaan tapaan, kuin vallihaudat Kotkassa.

Jyväskylä kaupunkina seuraa näemmä politiikassa hyväksi koettua oman oksan sahaamistekniikkaa. Valtuusto hyväksyi kaupunkinhallituksen esityksen lisäleikkauksista kulttuurin osalta; leikkaukset, jotka hallitus oli päättänyt tehdä aiempaa ilmoittamaansa ankarammin ja vaikuttavammin. Jyväskylän kulttuurikentän tulokkaana voin vain hämmästellä tällaista lyhytnäköisyyttä, joka näyttäisi olevan vallalla vähän jokaisessa isommassa pitäjässä.

Kulttuurista on helppo säästää, sillä sen ei ajatella tuottavan mitään erityistä verokertymän osalta. Ajatellaan, että ilman sitä lapsista kasvaa ihan kelpoja työssä käyviä kansalaisia, jotka maksavat tuloveroja ja kuluttavat käteen jäävän osuuden lainoihin sekä kulutustuotteisiin. Ajatellaan, että kulttuuri on enemmäkin sellainen haihattelun ja haaveilun toiminnanala, joka elää kyllä ihan itsestäänkin. Ajatellaan, että aikuinen ja hyvinvoiva ihminen saa riittävästi kulttuuria sähköisiä kanavia pitkin.

Kulttuurihan on juuri se, mikä määrittää meitä ihmisiä ja luo meille kasvot. Mikäli 1800-luvun lopussa kulttuurin silloiset mesenaatit olisivat ajatelleet kulttuurin olevan hällä väliä -tason humpuukia ja siten täyttä rahan hukkaa, niin olisimme tänään melko varmasti Venäjän federaation läntisin tasavalta. Kulttuuri oli juuri se, joka loi lihan laihan ideologisen luurangon päälle. Onko kulttuuri siis tästä näkökulmasta katsottuna enää vähäpätöistä?

Jos halutaan nähdä kulttuurisesti köyhiä kaupunkeja, johon suuntaan Jyväskylän johtajat haluavat kaupunkia viedä, niin katsotaan hyvänä esimerkkinä Kaakkois-Suomen tarjontaa: Meripäivät ovat alueen ainoa muualla yleisesti tunnettu tapahtuma, jonka ainoa kulttuurinen tarjonta löytyy musiikista. Muutenhan tapahtuma on pelkkää kävijöiden rahastusta ylisuurena markkinatapahtumana ja tekosyynä ryypätä useampi päivä, jonka ohessa järjestäjäkaupunki Kotka yrittää kiillottaa omaa kuvaansa matkailijoiden keskuudessa. Alueellahan on tarjottavana kävijöille nimittäin vähäisen vos-kulttuurin lisäksi vallihautoja, juoksuhautoja ja arkkitehtuuria, jotka eivät voisi kiinnostaa oikeastaan yhtään ketään (sota)historiaharrastajien lisäksi.

Pientä esimakua tulevasta oli nähtävissä jo Valon kaupunki -tapahtumassa, jossa kävelimme perheen kanssa jalkamme puhki ja näkemättä juuri mitään mieleenpainuvaa. Sen sijaan muistimme edelleen vuoden 2022 tapahtuman kattauksen. Nyt tuli käveltyä Kankaalta yläkaupungille asti, ja säväyttävimmät valot löytyivät Jyväskeskuksen takaa, ihmismassojen ulottumattomista.

Jyväskylässä on tällä hetkellä paljon ihmisiä, jotka kykenevät tuottamaan koko maan mittapuulla laadukasta kulttuuria, oli sen muoto sitten mikä tahansa. Sitä tuotantoa ei vain valitettavasti pysty synnyttämään tyhjästä ilmasta, vaan sen tekijä tarvitsee myös toimeentulon. Jos leikkaukset jäävät pysyviksi, niin valitettavasti Jyväskylä tulee menettämään melkoisesti rahaa pitkällä aikavälillä. Ja joskus tulevaisuudessa, Jyväskylästä voidaan sanoa: ”Onhan siellä ne rallit.” (Ellei niitä järjestetä sitten Lahdessa silloin.)